TIENI TAITEILIJAKSI

Kun ajattelen taiteilijoita, joiden teokset ovat erityisesti vaikuttaneet minuun, on mielenkiintoista, ettei joukossa juuri ole abstrakteja taiteilijoita. Ensimmäisiä taiteellisia ihastuksenkohteitani olivat Helene Schjerfbeck, Akseli Gallen-Kallela ja Marc Chagall, ja vähän myöhemmin innostuin Henri Matissen värikkäistä maalauksista. Vasta taidekouluaikana olen tutustunut sellaiseen abstraktiin taiteeseen, josta voin sanoa pitäväni. Vierailtuamme ensimmäisen luokan syksyllä koulusta Sara Hildénin taidemuseossa Yves Kleinin näyttelyssä olin vaikuttunut. Muita uudempia löytöjäni ovat Risto Suomi, Silja Rantanen ja Jan Kenneth Weckman.

Tällä hetkellä maalauksen, josta pidän, on täytettävä jompi kumpi näistä kahdesta kriteeristä: sen on oltava täysin abstrakti tai vain viitteenomaisia todellisuuden paloja sisältävä tai vaihtoehtoisesti täysin esittävä ja täysin esittämänsä asian näköinen. En ole kiinnostunut maalaamaan ihmisiä, eläimiä, asetelmia, interiöörejä, maisemia, enkä yleensäkään mitään tilallista. En yleensä myöskään innostu muiden tällaisista kuvista. Mielenkiintoisia ovat pinnassa pysyttelevät maalaukset, joita itsekin olen lähiaikoina jonkin verran maalannut. Mieltymykseni omaan ja toisten taiteeseen liittyen ovat kuitenkin luonteeltaan vaihtelevaisia, joten voin puhua vain tämän hetken tilanteesta.

Kävin kuvataidepainotteisen lukion, jonka opetus ei kuitenkaan ollut kovinkaan asiantuntevaa. Siinä vaiheessa en ajatellut ryhtyväni taiteilijaksi. Lukion jälkeen opiskelin vuoden vaatesuunnittelua Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa huomatakseni, ettei se ollut minun alani. Koulussa oli kuitenkin innostava ja tasokas kuvataideopetus, ja aloin ajatella, että ehkä minusta voisi sittenkin tulla taiteilija. Kevätlukukaudella sain luvan osallistua myös ylempien vuosikurssien taidekursseille, mikä oli oikein hyvää preppausta taidekouluihin pyrkimistä ajatellen. En ollut kuullut Porin taidekoulusta mitään, mutta jostain olin ottanut nivaskan eri koulujen esitteitä, ja tuossa nipussa oli myös Porin taidekoulun esite. Pääsykokeisiin tullessani tuntui jotenkin siltä, että tämä on minun paikkani.

Ensimmäisen syksyn olinkin aivan haltioissani kaikesta. Syyslukukaudella notkuin koululla yömyöhään ja maalasin. Vähitellen into alkoi hiipua. Keväällä minulla oli jo muuta pohdittavaa, koska olin menossa kesällä naimisiin. Yleisesti ottaen olen aina syksyisin ollut innostunut koulunkäynnistä, mutta keväällä into on sitten lopahtanut. Paras asia taidekouluaikanani oli toisen luokan syksyllä pidetty temperamaalauskurssi, jonka opettajana toimi Leena Passilahti. Leena oli todella innostava, kannustava ja pätevä opettaja. Sitä ennen en ollut oikein tiennyt, mihin haluaisin erikoistua, mutta temperamaalaus oli jotakin niin hienoa, että päätin mennä maalauslinjalle. Melkein koko kolmas vuosi oli mallimaalausta, enkä ollut koko vuonna kiinnostunut koulunkäynnistä, tein vain pakolliset tehtävät mahdollisimman nopeasti ja sivussa omia töitä, niitäkin tosin hieman valjusti ja innottomasti.

Neljäs vuosi hieman pelotti etukäteen, onhan lopputyön tekeminen iso prosessi, jollaisesta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Lopputyö tuntui niin juhlalliselta ja lopulliselta, että siihen pitäisi kulminoitua kaikki, mitä olen tähän mennessä oppinut, ja se tietenkin toi omat jännitteensä ja ongelmansa asiaan. Pelkäsin kuitenkin aivan eri asioita kuin mitkä lopulta aiheuttivat ongelmia. Kokonaisuutena viimeinen vuosi oli rankka ja stressaava, mutta itse taiteellisen työskentelyn osalta vuosi sujui hyvin.

Aika Porin taidekoulussa on antanut paljon mahdollisuuksia, joita kaikkia en ehkä ole edes osannut riittävästi hyödyntää. Kouluaikana on ollut helppo kokeilla uusia asioita vaikka hetken mielijohteesta, koska materiaalia on ollut helposti saatavilla. Eri tekniikoiden syvällisempi oppiminen on ollut hyödyllistä, joskin tehtävänannot ovat joskus tuntuneet turhan rajoittavilta. Eniten olen oppinut omien töiden tekemisen kautta, koska oppi imeytyy sitä paremmin, mitä enemmän asia kiinnostaa.



Minä kuvataiteilijana