Henry
van de Velde maalasi jo vuonna 1890 teoksen "Abstrakti
kompositio". Samoihin aikoihin Maurice Denis sanoi: "...kuva
on olennaisesti tiettyyn järjestykseen asetettujen värien
peittämä tasopinta." Tässä alettiin lähestyä
käsitystä taiteen ei-esittävästä luonteesta.
Ensimmäiset abstraktit maalaukset syntyivät virallisesti
kuitenkin vasta 1910-luvulla. Taidehistorioitsijat ovat edelleen eri
mieltä siitä, kuka teki ensimmäisen täysin
abstraktin teoksen. Monet taiteilijat ovat yrittäneet omia
itselleen kunnian abstraktin taiteen "keksimisestä".
Kasimir Malevitš kertoi maalanneensa "Mustan neliönsä"
vuonna 1913, vaikka todellisuudessa se lienee maalattu vasta 1915.
Wassily Kandinsky taas kertoi "Ensimmäisen abstraktin
akvarellin" syntyneen vuonna 1910, mutta myöhempi tutkimus
on osoittanut teoksen kuuluvan vuonna 1913 tehtyihin
akvarellisarjoihin. Otso Kantokorpi esittää František
Kupkaa todennäköiseksi ensimmäisen puhtaasti
abstraktin teoksen - vuodelta 1912 - tekijäksi, vaikka sanookin
samaan hengenvetoon, ettei tällaisessa kädenväännössä
ole mitään järkeä.
Vuoteen 1915 mennessä
monet taiteilijat olivat joka tapauksessa päätyneet
kehityksessään pisteeseen, jossa alettiin pyrkiä kohti
luonnon malleista riippumatonta taidetta. Abstraktin taiteen piirissä
syntyi useita keskenään hyvinkin erilaisia ryhmittymiä
ja suuntauksia. Taiteilijan yleväksi tehtäväksi näissä
kaikissa tuli kuitenkin luoda taide, joka rakentuisi puhtaista,
itsenäisistä muodoista ilman minkäänlaisia
yhteyksiä esittävään kuvaamiseen. Robert Delaunay
sanoi: "Väri yksin on muoto ja aihe."
Kuten
monet muutkin taiteen suuntaukset varsinkin alkuaikoinaan, myös
abstraktismi oli varma siitä, että se on ainoa oikea tapa
tehdä taidetta. Piet Mondrian sanoikin: "Taide ei ole
näkyvän todellisuuden tilapäismuotojen toistamista
eikä elämänkuvausta. Se on olevaisuuden perustotuuden
ilmaisua, eikä sitä voi tehdä muuten kuin puhtain,
plastisin muodoin."Modernismissa puhuttiin alusta lähtien
"puhtaasta taiteesta", josta oli "poistettu roskat"
eli esittävä aihe, kertova sisältö ja kaikki
viittaukset ulkopuoliseen todellisuuteen - teos viittasi vain
itseensä ja esitti vain itseään. Teoksessa näkyi
maalausprosessi ja taiteilijan läsnäolo. Aiheella ei ollut
merkitystä, ja puhuttiinkin taiteesta taiteen vuoksi, l'art pour
l'art. Puhdas taide kulminoitui abstraktismissa. Erityisesti
yhdysvaltalainen taidekriitikko Clement Greenberg korosti modernismin
puhtautta. Hän korosti pinnan merkitystä ja taideteoksen
litteyttä, kaksiulotteisuutta. Väline ja materiaali olivat
taiteen perusta. Greenbergin mukaan maalaustaide saattoi saavuttaa
puhtauden luopumalla muista kuin välineen erityisluonteesta
johtuvista tekijöistä. Puhtaan katseen tai havainnon
olemassaolo on kuitenkin moneen kertaan kyseenalaistettu. Näkemistä
ilman tulkintaa ei voi olla. Havaintojamme ohjaavat aina muistomme,
kokemuksemme, tietomme ja maailmankuvamme.
Itse en oikein
tiedä, mitä ajatella taiteilijan läsnäolosta
teoksessa. Toisaalta taiteilija ei mielestäni voi tehdä
teosta, joka ei millään tavoin liity häneen, mutta hän
voi kuitenkin etäännyttää itsensä tietyllä
tapaa, tehdä siis jotain "ei-itsensä-tyylistä".
En myöskään usko, että taideteoksen nähdessään
voisi varmuudella sanoa mitään sen syntyprosessista. Jotkut
kyselevät kyselemästä päästyään,
mitä taiteilija on ajatellut tehdessään jonkun tietyn
teoksensa. Mitä merkitystä sillä oikeastaan on? Itse
saatan maalatessani ajatella esimerkiksi "pitää
muistaa ostaa perunoita", "kylläpä väsyttää",
tai jotain muuta yhtä taiteellista, enkä usko sen näkyvän
lopputuloksessa.
Abstraktismi ja viime vuosisadan alun
modernismi laajemminkin toivat taiteeseen uuden piirteen. Se jakoi
ihmiset kahteen joukkoon, niihin, jotka ymmärtävät
sitä, ja niihin, jotka eivät ymmärrä. Kuvan
katsomisen koodi oli muuttunut. Ihmiset olivat tottuneet katsomaan
esittävää kuvaa, ja nyt kuvasta olikin yht'äkkiä
kadonnut järki. Greenbergin käsityksen mukaan taide oli oma
sfäärinsä, joka ei ollut tarkoitettukaan massojen
ymmärrettäväksi. Tämä on mielestäni
hieman ristiriitaista, sillä hän sanoi myös: "Anna
silmäsi, korvasi, makusi johtaa sinua, älä ajattele
liian paljon." Tietenkin hän saattoi kohdistaa nämä
sanansa vain sille kultivoituneelle eliitille, joka jo luonnostaan
ymmärsi taidetta. Mielestäni taidetta ei välttämättä
tarvitsisi niin kovasti yrittääkään ymmärtää,
vaan antautua vain taideteoksen valtaan. Sitä paitsi on hyvin
vaikeaa ellei mahdotonta mennä sanomaan, kuka on ymmärtänyt
tietyn taideteoksen oikein ja kuka väärin - vaikka
kriitikoilla tuntuukin usein olevan varma käsitys asiasta.
Nykyään taidetta analysoidaan ja siitä kirjoitetaan
paljon. Otso Kantokorpi huomauttaakin, että jos taide kerran on
puhdasta, on outoa, että sitä pitää selittää
niin paljon.
Esittävän ja ei-esittävän
teoksen välille on usein vaikea vetää rajaa. Usein
käsitys siitä, onko teos abstrakti vai ei, lienee kiinni
lähinnä taiteilijan omasta näkemyksestä. Monet
omat maalaukseni ovat tällaisia puoliabstrakteja teoksia.
Mielestäni teoksen nimeäminen vaikuttaa hyvinkin
ratkaisevasti siihen, mielletäänkö teos esittäväksi
vai ei-esittäväksi. Jos teoksessa on joitain
todellisuudesta muistuttavia elementtejä, mutta nimi kertoo
jostakin aivan muusta, nämä elementit sivuutetaan, kun taas
etäisesti maisemaa muistuttavan teoksen nimeäminen
maisemaksi ohjaa katsettamme näkemään siinä
maiseman. Omia lopputyömaalauksiani olen maalannut
ajattelematta, että ne esittäisivät jotain, joten
pidän niitä abstrakteina, vaikka niissä saattaakin
nähdä esimerkiksi kasviaiheita.