asennemuutos

Riitojen sopiminen on joskus uskomattoman vaikeaa - ei millään haluaisi myöntää olleensa väärässä, vaikka se olisi täysin ilmeistä. Kun muuttaa pitkään velloneet väärät asenteensa, päättää pyytää ja antaa anteeksi, voi alkaa kasvu. Maailma näyttää äärettömän paljon valoisammalta, kun ollaan taas samalla puolella.

Näiden maalausten yhdistäminen pariksi ei ollut tullut minulle mieleen, mutta lopputyönohjaajani ehdotti sitä, ja ne sopivat minustakin heti hyvin yhteen - synkästä tulee kasvava, vehreä, toiveikas.


kompleksi

Jotta avioliitto ei kävisi liian helpoksi, molempien puolisoiden omat ongelmat ja kompleksit vaikuttavat toiseenkin. Toisesta löytyvät omien huonojen puolien kaltaiset luonteenpiirteet ovat kaikkein rasittavimpia. Omia heikkouksiaan ei yleensä arjen tiimellyksessä muista. Jokapäiväisissä ristiriitatilanteissa ei monesti oikein tiedä, mihin suuntaan pitäisi lähteä, että solmut saisi aukaistua, eikä niitä monesti tee edes mieli aukoa. Ei, ennen kuin on pakko, että voisi päästä edes johonkin suuntaan eteenpäin.

Tämän maalauksen tekeminenkin oli hieman kompleksista. Vihreät kuviot maalattuani olin maalannut taustan vaaleankellertäväksi tarkoituksenani vain käyttää ylijäämävärit paletiltani pohjaväriksi, mutta väri oli mielestäni niin hyvä, että halusin ehdottomasti maalata koko taustan sillä. Tietenkin väri loppui kesken, enkä lainkaan muistanut, mitä kaikkia värejä paletilla oli ollut. Sain kokeilla aika kauan, ennen kuin onnistuin sekoittamaan oikean sävyn uudelleen.



tuki

Joskus kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Kaikki ympärillä voi olla vaikka kuinka makeaa, mutta se tekee oman voimattomuuden vain suuremmaksi. Tuntuu, ettei jaksa mitään eikä millään. Pienet asiat muuttuvat maailman kaataviksi. Silloin on ihanaa, että on joku, johon voi nojata ja joka jaksaa tukea, "niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin". Ja sitten seuraavalla kerralla voi itse vastavuoroisesti olla se tuki.


Ensiksi maalasin vaaleanvihreän maalauksen. Sitä maalatessani tunsin olevani tuen tarpeessa. Vihreä tausta on todellisuus, jossa kaikki on oikeastaan hyvin, punaiset viivat taas sisäinen olotilani, hauras ja voimaton. Isompi teos syntyi suunnitellummin, pariksi pienemmälle.


sukellus

Joskus asioita on pohdittava niin syvältä, että lopulta voi löytää lähes mitä tahansa. Joskus voi löytyä iljettävää levää, joskus taas mitä kauneimpia vesikasveja. Joka tapauksessa asioista kannattaa ottaa selvää. Sukeltaminen voi olla pohjamudissa rypemistä tai toisaalta taas vapauttavaa asioiden tarkastelua toisesta näkökulmasta. Jotkut asiat voi nähdä veden alla kirkkaammin kuin koko ajan pinnalla pysytellen. Syvissä vesissä uituaan osaa taas arvostaa rauhallista, turvallista arkielämää.

Nämä olivat ensimmäisiä kuultavasti maalaamiani teoksia, ja ehkä siksi varsinkaan tummansininen maalaus ei aluksi tuntunut oikein minun tekemältäni. Maalaukset päätyivät yhteen vasta paljon myöhemmin, muistaakseni kevätpuolella. Vaaleampaan maalaukseen tuli vernissaamisen yhteydessä jännä efekti: sinisiin viivoihin tuli rakeita tai kuplia muistuttavia kuvioita.


hetket

Teospari kuvaa kahta tuokiota elämästä. Sama sininen on molemmissa hallitsevana värinä, mutta tunnelma on täysin vastakkainen. Pienemmässä maalauksessa on kuvattu rauhallinen ja harmoninen hetki, jossa ei ole huolta, mutta ei myöskään ylitsepursuavaa iloa. Isommassa teoksessa taas on kaoottinen tunnelma, jota 1970-luvun värimaailma korostaa. Sitä tehdessäni olin tavalliseen tapaani vain maalannut mitään miettimättä. Aluksi pidin maalausta aivan hirveänä, mutta pikku hiljaa se alkoi miellyttää minua. Se oli minusta niin ruma, että se näytti oikeastaan kauniilta. Värikkäät pallot voi kokea hetkestä riippuen joko stressaavina tai iloa ja elinvoimaa puhkuvina. Elämään ja avioliittoon tällainen kiireisten ja rauhallisten hetkien vuorottelu tuo mielekkyyttä. Itse olen on/off -tyyppi, jolle lähes joka asia on joko katastrofi tai maailman upein juttu. Mieheni rauhallisuus ja järkiperäisyys tasapainottaa tätä joskus hyvinkin rasittavaa tunnevuoristorataani.


kepeys

Huolet ovat - ainakin hetkeksi - ohi ja on aikaa hengähtää. Näitä hetkiä tarvitaan kipeästi, mutta usein ne kestävät niin vähän aikaa, ettei niitä ehdi oikein edes huomata, ennen kuin ne ovatkin jo ohi.

Oikenpuoleinen, vaaleanvioletti maalaus oli aluksi oikea murheenkryyni. Maalauspohja oli hieman halkeillut jo ennen ensimmäistäkään siveltimenvetoa, ja halkeilu paheni kerros kerrokselta. Sitten huomasin, että hyvänen aika, sehän on kaunista! Olin maalannut pyöreitä muotoja, ja kun maalasin niiden päälle, kangas halkeili oikein mallikkaasti niiden mukaisesti. Päätin tehdä maalauksesta lähes yksivärisen korostaakseni pinnan kauniita muotoja, ja lisäsin vielä halkeilua jonkin verran paksulla maalilla. Kauan syrjässä ollut keskeneräinen maalaus, johon oli maalattu violetteja ja fuksianpunaisia rihmakuvioita, löytyi pariksi vaaleanvioletille työlle, ja maalasin sen loppuun.


sinun sylisi

"Sinun sylisi on maailman syvin metsä." - Tommy Tabermann -

Kiehtova ja salaperäinen metsä, johon eksyminen ei pelota. Turvallinen metsä, joka suojaa. Tämä on rakkaudentunnustus miehelleni. Jotain, mitä ei voi sanoiksi pukea.



ilo pitkästä itkusta

En ole oikein koskaan tajunnut, mitä se pienenä hoettu "itku pitkästä ilosta" tarkoittaa. Mielestäni "ilo pitkästä itkusta" on paljon todenmukaisempi. Jossain vaiheessa aurinko alkaa yleensä vääjäämättömästi paistaa, kun taas pitkäkään ilo ei tuota automaattisesti murhetta. Ehkä ilo vaihtuu ennen pitkää tavanomaisuuteen, mutta ei välttämättä itkuun. Maalauksissa on lapsenomainen tunnelma. Värit ovat kirkkaita ja muodot pyöreitä. Tässä on jotain sen hetken tunteesta, kun pitkään jatkunut riita on saatu jälleen sovittua.

Vasemmanpuoleinen maalaus syntyi vähän kuin sattumalta. Koska pohja oli hieman lohkeillut, joskin hyvin vähäisessä määrin, olin ajatellut, että voisin tehdä siitä parin vaaleanvioletille halkeamatyölle. Tarkoitukseni oli kauniin lohkeilun lisäämiseksi maalata siihen paksulti pyöreitä muotoja ja niiden päälle varsinainen yksivärinen maalikerros. Alla oli keltaista ja violettia. Kuinka ollakaan, kun olin tehnyt paksut kinakridoninpunaiset kuviot työhön, se näytti minusta mukavan pirteältä. Tietenkin se oli alkanut halkeilla lisää, niin kuin oli alkuperäinen tarkoituskin, mutta päätin jättää sen ainakin toistaiseksi sellaiseksi ja pitää erillään lilasta työstä. Pariksi sille löytyi yksinäinen punainen maalaus, joka oli ensimmäisiä keväällä maalaamiani töitä. Punainen maalaus oli pahasti halkeillut, ja viimeisellä viikolla päätinkin maalata sen uudestaan, koska minulla oli vielä maalauspohjia jäljellä.



Kuvat kaikista teoksista